26.12.2016

Onnellista uutta vuotta!

Joulua edeltävä aika on ollut hurjan kiireistä niin opintojen kuin keittiön rakentamisen kannalta, mutta toivottavasti nyt taas helpottaa. Minä pidän vielä pienen hetken joululomaa, jonka jälkeen kirjoittelen miten keittiön remontti eteni lattian valmistumisen jälkeen.

Siihen asti saatte ihailla tätä kuvaa lähes valmiista keittiöstä.

Kuva © Joonas Lintulaakso
Onnellista uutta vuotta kaikille!

28.10.2016

Valmis(!) keittiön lattia

Jee, taas jotain valmista!

Kylppärin valmistumisen jälkeen olemme (lomailun lisäksi) panostaneet keittiön lattian kunnostamiseen ja maalaamiseen, jota ennen maalasimme vielä katon toiseen kertaan. Odotussalin ja keittiön välisen kynnyksen edestä oli joskus sahattu pätkä vanhaa seinänvieruslankkua pois, jonka jälkeen se oli korvattu raakalaudalla. Raakalauta nyt ei sattuneesta syystä ole kovinkaan hyvä lattiamateriaali ja olinkin säästänyt kylpyhuoneesta purettuja vanhoja lankkuja juuri tätä ajatellen. Sahailin ja höyläsin siis raakalaudan tilalle uuden (vanhan) seinänvieruslankun, jonka lisäksi vedimme saarekkeen sähköjä varten putket huoneen keskelle yhden jo kertaalleen vaihdetun laudan alla.

Kun lattia oli pintapuolisesti kunnossa, teimme vielä pikaisen käsinhionnan, jota seuranneen raivokkaan imuroinnin jälkeen siirryimme maalaamaan. Meille oli jäänyt Uulan Into-kalustemaalia ylimääräiseksi kattopaneelien maalaamisesta ja pikaisen varmistussoiton jälkeen päätimme käyttää Intoa lattian pohjamaalina.



Katossa aurinkoisen keltaisena loistava Into oli lattiassa kalpean vaalea Sateenkaarivärin kirkkaankeltaisen lakkaöljymaalin rinnalla, mutta toimi hyvin pohjamaalina.


Lakkaöljymaali oli meille täysin uusi tuttavuus johon päädyimme pitkän pähkäilyn päätteeksi sen jälkeen kun kuulimme, ettei Uulan lattiamaalia sävytetä Tikkurilan väreillä, toisin kuin Into ja useimmat Uulan sisämaalit. (Saatoin ehkä vetää tästä herneen nenään maalikaupassa, sillä Uulan maalien sävytyksistä oli kerrottu mielestäni todella huonosti ja epäselvästi.) Ensisijaisesti olisin halunnut puolikiiltävän lattian ja siksi olisin halunnut Uulaa, mutta eipä tuo kiiltäväkään pahalta näytä.

Lakkaöljymaali oli mielestäni melko inhottava ja tahmainen levitettävä ja hajun ansiosta olimme miehen kanssa molemmat aika pahasti pöllyissä pian sen jälkeen kun aloimme maalaamaan (ja nyt tiedän miltä nenäni haisee ja ilma maistuu). Näistä haittapuolista huolimatta maali oli yllättävän riittoisaa (9l riitti 30:lle neliölle kolmeen kerrokseen), se tuntui tasoittuvan itsekseen ja maali oli peittävää, vaikka sävy oli haastava ja pohjaväri epätasainen.

Ensimmäisen kerroksen jälkeen väri oli edelleen huomattavan epätasainen...


... toisen kerroksen jälkeen värin epätasaisuus ei hyökännyt ihan samalla tavalla päin näköä...


... mutta näimme silti tarpeelliseksi maalata lattia vielä kolmanteen kertaan.


Jokaisen kerroksen välissä lattia sai kuivua lämmittimen pöhinässä päivästä kahteen, mutta valmistajan mukaan lopullinen kovuus saadaan vasta muutaman viikon kuluttua. Tällä hetkellä lattialla voi kuitenkin jo kävellä mukavasti ilman että sukat tarraavat lattiaan kiinni, ja maali näyttää hyvältä vaikka itse lattia ei ole (eikä tule koskaan olemaankaan) tasainen.



Lattiahan on koko matkalta yhtä kiiltävä kuin yllä olevan kuvan oikea puoli, mutta huono luonnonvalo ei nyt suostunut kanssani yhteistyöhön.

Keltainen lattia sekä katto madalsivat keittiötä huomattavasti ja nyt tuntuu melkein siltä kuin huonekorkeus olisi se keskimääräinen 2,5m eikä lähes metri enemmän. Lisäksi nurkassa oleva harmaalla maalattu palomuuri taittaa nyt voimakkaasti siniseen, mutta mikäpä siinä.


Seuraavaksi siirrymmekin kahden seinän levyttämiseen puukuitulevyllä sekä niiden päällystämiseen, jonka jälkeen aletaan miettimään katto- ja jalkalistoja, sähkövetoja, vesiputkia ja keittiön kasaamista. Vihdoinkin.

13.9.2016

Vuosi oltiin ilman...

... mutta nyt meillä on kunnon kylpyhuone tassuammeineen ja suihkuineen!


Iiiiiiiiih! Amme on jo testattu pariin kertaan. Pääsin myös korkkaamaan viime jouluna lahjaksi saamani kylpyvaahdon sekä Tom of Finland -pyyhkeen, joita olen säästellyt kylpyhuoneen valmistumiseen. Eilisiltana puolentoista tunnin likoamisen jälkeen oloni oli kuin onnellisella rusinalla. Näin vuoden kylppärittömyyden jälkeen en pysty edes kuvailemaan, miten yleelliseltä vaahtokylpy voikaan tuntua.

Ja nyt kun pääsin luksuksen makuun, kylppäriin oli ihan pakko saada kattokruunu.


Sen lisäksi että tuosta lampusta tulee ihan hirmuisen kiva valo, sitä on kaunis katsoa myös silloin kun valo ei pala.

Suihkukin on ihana! Unohdin tosin kuvata sen, mutta uskokaa pois. Muistin kuitenkin napsia ammehanasta lähikuvan.


Niin suihku kuin ammehanakin on tilattu Briteistä, koska Suomesta saatavat mallit olivat mielestäni joko rumia tai liian kalliita.

Nyt kun kylppäri alkaa olemaan valmis, siirrämme keittiön ykkösprioriteetiksi. Puuhella on kunnostettu lähes kokonaan ja odottaa asentamista. Kattoon laitetaan toinen maalikerros ja ihanan pirtsakka lattiamaali on jo matkalla. Ulko- sekä lippuluukuseinään laitetaan huokolevyt ja ne päällystetään... Jollain. Sitten päästään vetämään sisäseinälle sähköjä sekä putkia ja asentamaan keittiötä. Sähköjen saaminen saarekkeeseen tulee olemaan mielenkiintoinen ponnistus, sillä joudumme irrottamaan yhden lattialaudan, jonka alta saarekkeen sähköt vedetään. Juuri nyt kyseinen lauta on tukevasti paikoillaan eikä narise, mutta katsotaan miten käy sen jälkeen kun se jumpataan irti ja asennetaan takaisin. Odotussaliin johtavan oven edestä pitää korvata raakalautaa oleva pätkä kodinhoitohuoneesta puretulla lankulla.

Tekemistä siis riittää edelleen, mutta nyt pääsee sentään aina välillä hengähtämään.

4.9.2016

Paluu kesälaitumilta

Voi että on kirjoittamisen jatkaminen on tuntunut vaivalloiselta näin kesän jäljiltä, mutta onneksi minulla on ihania ja motivoivia lukijoita kiskomassa minua takaisin blogin pariin!
Kesä on hurahtanut hurjaa vauhtia ohi ja vaikka vietinkin kuukauden lomaa, olen ollut suurimman osan ajasta täysin kiinni opiskeluhommissa. Syyslukukauden alettua en ole saanut yhtään enempää aikaa remontoinnille, mutta oma fiilis on ollut parempi kesän jäljiltä ja siksi jaksamista on riittänyt myös aseman kunnostamiseen.

Varmasti suurin kesän aikana tapahtunut muutos on kylpyhuoneen edistyminen. Valmista ei vielä ole, mutta nyt sentään pääsemme jo suihkuun omassa kodissamme! Tuli meinaan käytyä aika paljon järvessä kesän aikana sillä välillä kun viimeistelimme kylppäriä suihkuvalmiiksi.

Kylpyhuoneen seiniin ja listoihin on nyt saatu maali ja laatoituksen saumat on vedetty silikonilla (tosin kuva on otettu päivää ennen silikonin laittamista). Seinät on maalattu Tikkurilan Luja-menetelmää käyttäen, vaikka vesirasitus näillä maalatuilla alueilla onkin olematon pian asennettavan suihkuseinän ansiosta. Tuo Luja on muuten harvinaisen viheliäinen maali! Tuntui siltä, ettei seinä peittynyt millään ja jälki oli epätasaista. Raivostuttavaa! Maalikerroksia tulikin lopuksi neljä ja tähän lopetetaan ihan vain siksi, ettemme enää viitsi ostaa uutta purkkia mokomaa litkua.


Maalausvaiheen vaikeuksista huolimatta väristä tuli kiva ja olen edelleen sitä mieltä, että petrooli sopii todella hyvin kylpyhuoneen värimaailmaan. Uulan Ovi- ja ikkunamaalilla maalatut valkeat listat tekevät tilasta ryhdikkään ja sopivat hienosti talon henkeen. Kattolistat puuttuvat vielä, mutta nekin laitetaan paikoilleen aikanaan. Ammetta aletaan seuraavaksi asettelemaan paikoilleen, juuri oikeaan aikaan jos minulta kysytään. Pimenevinä iltoina onkin sitten rentouttavaa lillua vaahtokylvyssä ja ihastella kättensä jälkeä.


Syksyn saapuminen tarkoittaa toki myös lämmistyskauden aloittelemista vähitellen. Tilasimme jälleen seitsemän kuutiota klapeja Ilomantsista ja pinosimme satsin eilen liiteriin odottelemaan ilmojen viilenemistä.


Tuunasimme myös Liikenneviraston piuhojen suojana olleesta kopista pienen puusuojan takaoven viereen juuri niitä inhottavimpia pakkasiltoja ajatellen. Klapeja on sitten huomattavasti miellyttävämpi napsia ovenpielestä kun on kylmä ja yöllä on satanut puoli metriä lunta, eikä liiteriin pääse ilman lumilapiota.


Nyt kun kylppäri alkaa olemaan pikkuhiljaa käyttökunnossa, olemme voineet vähitellen suunnata huomiomme keittiöön. Kulmassa oleva palomuuri sai jo yhden kerroksen uutta väriä pintaansa ja toinen kerros maalaillaan huomenissa. Kuvassa maali on vielä märkää ja siksi jälki on vähintäänkin epätasaista.


Olen pyöritellyt mielessäni montaa maalivaihtoehtoa lattiaa varten ja olen tällä hetkellä päätymässä Sateenkaarivärien Lakkaöljymaaliin. Luultavasti lopputulos on liian kiiltävä omaan makuuni, mutta ykkösvaihtoehtoani Uulan Puulattiamaalia ei saakaan sävytettyä Tikkurilan värikartan mukaan. On muuten pikkuisen hämäävää kun jo muualla talossa käytettyä Intoa sävytetään nimenomaan Tikkurilan sävyillä, mutta sitten tuo Puulattiamaali sekä Ovi- ja ikkunamaali sävytetään Uulan oman värikartan mukaan.

Pitää käydä ensi viikolla Joensuussa Satenkaarimaalien jälleenmyyjällä ja kysellä vähän enemmän tuon Lakkaöljymaalin sävyttämisestä. Tästä on hyvä jatkaa.

8.6.2016

Lehdessä

Tänään ilmestyi Karjalaisen juttu asemasta. Aika hyväntuulinen teksti, vaikka vähän ihmeteltiin ohjaamoksi tekstissä muuttunutta toimistoa. Kuvakin oli yllättävän hyvä!
Juttua pääsee katsomaan täällä.

Pakko vielä vähän hehkuttaa tuota ihanaa kiilaferreä, joka on lehden jutussakin päälläni. Poikkean nyt seuraavalla vaatekuvalla hyvin voimakkaasti blogin nykyisestä sisällöstä, mutta kyseinen hamonen ansaitsee saamansa huomion.


Kyseessä on siis kansallispukuja valmistavan Soja Murron ihana modernisointi kiilasarafaanista. Mukava kuin mikä ja sopii niin arkeen kuin juhlaankin (ja piilottaa kivasti ylimääräiset makkarat ja möhkäleet). Tilasin omani toissavuonna mittatilaustyönä, sillä ihastuin tuohon Susannan työhuoneen maatuskaprinttiin ja turkoosiin väriin.

Muissa uutisissa tänään: meillä on edistytty taas pikkuisen! Löysin Siivouspäivänä Karhunsalon Äijäkirppikseltä ihanan emalisen käsienpesualtaan. Kuvat ovat tähän hätään vähän kehnoja, mutta laitetaan parempia, kunhan allas on joskus paikoillaan.



Eikö ole sympaattinen! Ja vielä sympaattisempi on meidän toimiva ja oikeaan paikkaan asennettu pönttö!



Vähän siistitään vielä lattiaa pytyn ympäriltä ja laitetaan lopulliset silikonit, mutta nyt ei tarvitse enää pelätä pöntön kippaamista kun havittelee vessapaperirullaa lattialta. Jee!

3.6.2016

No mitäs täällä vouhotetaan?

Jatketaan siitä, mihin eilen jäätiin.
Voivottelin sitä, että kaikki postaamisen arvoinen tapahtuu samana päivänä. Liebster award, kodinhoitohuoneen paneelien maalaaminen ja Karjalaisen haastattelukutsu. Nih!

Karjalaisen haastattelu saatiin osumaan jo tälle aamulle. Vaikka julkaisuajankohdasta ei ole tietoakaan, voin luvata myötähäpeää aiheuttavia kuvia ja lausuntoja allekirjoittaneelta.

Kuvaajan saapuminen asemalle oli loistava tekosyy siistiä asunnosta suurimmat pölykoirat ja siirtää kaikista pahimmat sotkut jemmaan.
Seuraa harvinaisia otoksia melkein siististä kämpästä (ja yhdestä pienestä Greebosta, siis mustasta möykystä matolla).



Puhtoista, eikö? Ei koiran hännän kokoisia pölypalloja, joita imuroidessa säikähtää koiran pudottaneen pyrstönsä (tosi juttu, näin kävi kuukausi sitten), eikä sohvakaan ole valkoisen kissankarvan peitossa. Tännehän kehtasi ihan mielellään päästää ihmisiä ihmettelemään (vaikka kuvaaminen tapahtuikin remppapuolella).

Mutta nyt se asia, mistä minun piti tällä viikolla alunperin kirjoittaa: Kodinhoitohuone! Katsokaa sitä!


No, älkää katsoko sanomalehtiä lattialla ja tuota yhtä puuttuvaa ikkunalistaa (joka on jo leikattu ja odottaa vain kiinnitystä), mutta katsokaa noita paneeleja! Sama harmaa väri kuin kylppärin katossa, ja istuu kuin nakutettu. Enää puuttuu lamput, katkaisijat, pistorasiat, allas, sivupöytä, kuivausteline(et) ja listojen maalaus. Melkein valmista, siis. (Heh, heh.)


Minulta kaipailtiin kuvia myös pihamaalta ja tässä onkin ollut ihanan aurinkoisia päiviä, joten puutarhan kuvaaminen oli varsin antoisaa.

Syreenipensas on puhjennut kukkaan ja maja on pysynyt varsin hyvänä lehtien painosta huolimatta. Hyttysverkko tuonne sisään on tarkoitus laittaa, jonka jälkeen siellä viitsii oleskella enemmänkin.




Majan pohja on paljon isompi kuin miltä se kuvissa näyttää. Luulen että hyödynnettävän pohjapinta-alan säde on jotain viiden metrin luokkaa. Sinne saisi siis hyvin laitettua pöydän ja pari tuolia.

Moni muukin kasvi on pitänyt tästä keväästä ja alkukesästä.


Vaikka marjapensaita karsittiin roimasti keväällä, se ei ole näyttänyt vaikuttavan niiden marjasadon määrään. Marjoja tulee aivan julmetusti taas tänä vuonna.


Myös raparperi on vauhkoontunut. Olen jo pakastanut sitä, tehnyt kiisseliä ja lahjoittanut pois, mutta se on ja pysyy yhtä tuuheana kuin aiemminkin.


No, siinähän kasvaa. Onhan meillä onneksi pakkasessa tilaa.
Myös vuohenputki on päässyt hyötykäyttöön aamupalasmoothieissa ja sitäkin olisi tarkoitus pakastaa talven varalle.

Tässä kesällä tulee oltua jonkin verran enemmän pihalla ja nyt meidän pihakalusto on alkanut vaikuttaa vähän väsähtäneeltä, joten olen ajatellut maalata sen. Aloitin jo viime vuonna yhden tuolin hiomisella, mutta muiden töiden takia homma jäi kesken. Nyt sain kuitenkin rapsuteltua suurimmat irtomaalit pois ja maalaaminen olisi enää yhden iltapäivän homma.



Tätä kirjoittaessani taivas muuttui tietenkin mustaksi, joten siirretään se maalaus vähän aurinkoisemmalle päivälle.

2.6.2016

Huomiota, huomiota!

Miten voikaan käydä niin, että yhdelle päivälle sattuu kaikki mahdollinen postattava?
Aloitetaan tästä ihan ekaa kertaa sattuneesta asiasta, siis Liebster Award -tunnustuksesta! Vuosi bloggaamista takana ja vaikka kirjoittelenkin pääasiassa omaksi huvikseni (enkä siis odottanut ikinä saavani minkäänlaista palkintoa mistään), kyllä nyt on hunajainen fiilis.
Tunnustuksen blogilleni antoi ihanainen Taru Luojola, joka kirjoittaa pääasiassa kengistä, vaatteista, kengistä, hatuista ja niin, kengistä. Kannattaa käydä vilkaisemassa.


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.





Taru halusi tietää seuraavaa...

1. Mihin seikkaan oman kotisi sisustuksessa olet kaikkein tyytyväisin?
Voi jestas, meillä on remontti niin hirvittävästi kesken, etten ole edes ajatellut sisustamista. Tämän kerrottuani voin kuitenkin sanoa olevani jollain kierolla tavalla tyytyväinen tähän kohtaan meidän kodissa:


Miksi, mahtaa suuri yleisö tiedustella. No siksi, että tuossa kuvassa näkyy remontin ensimmäinen asia, siis kulkuaukko asunnon ja aseman välillä. Lattiassa näkyy kohta, josta on raivattu minikeittiö ja suurin osa seinälaatoista pois. Muuttolaatikkohuone (jota en ole tainnut edes kuvata blogiin aiemmin) tyhjenee sitä mukaa kun kylpyhuone ja keittiö valmistuvat, eli ei siis niin pitkän ajan päästä. (Sivuhuomautuksena sanottakoon että kyllä, minulla on huoneen verran astioita, kippoja, kuppeja ja kapustoja. Syytän astiahamsterigeenejäni.) Ja sitten se perimmäinen syy, miksi pidän tästä kohdasta: Jos joku homma, kuten seinän purkaminen jää kesken, sen eteen voi aina ripustaa taulun tai kaksi ja muut epätäydellisuudet voi piilottaa pöydillä ja jakkaroilla. Kyllä se vanha tapetti siellä alla pysyy ihan yhtä hyvänä tai huonona kuin ennekin, ei kiirettä.

2. Mitä liikuntalajia suosittelisit koululiikunnan traumatisoimalle ja kaikenlaista yhdessä tekemistä välttelevälle?

Koululiikunnan traumatisoimana ihmisenä voisin kertoa pahimpien liikuntaan liittyvien muistojeni koskevan nimenomaan suorittamista ja ryhmäliikuntaa, joukkuelajeja pääasiassa. Olen itse alkanut päästä vasta parikymppisenä kiinni vapaaehtoiseen liikuntaan. Helsingissä asuessani kävin uimassa silloin, tällöin Yrjönkadun uimahallissa (juu, siinä naku-uimalassa) sekä zumbaamassa ja liikuntastudion omassa joogassa. Liikuntastudion kurssien kanssa tuntui siltä, että kävin liikkumassa velvollisuudentunnosta ja siksi, ettei käytetty raha mene hukkaan, en siis niinkään omasta ilosta. Kerran kuitenkin joogatunnin opettajalla oli sijainen, joka opetti hatha-tyylisen joogan (jota kurssilla normaalisti harjoiteltiin) sijaan astangaa. Liikuntakorttini umpeutui parin viikon päästä ja kun muutin Espooseen, siirryin harrastamaan astangajoogaa. Astanga on ollut ainakin minulle hyvin miellyttävä liikuntamuoto, jonka ansiosta lihaskunto kasvaa ja venyvyys paranee. Valitettavasti jouduin lopettamaan tunneilla käymisen silloin kun muutimme Kirkkonummelle, enkä ole täällä Joensuussakaan päässyt jatkamaan (pääasiassa taloudellisista syistä). Astangan tilalle jääneen tyhjiön täytti Kirkkonummella asuessamme paljasjalkajuoksu, joka on toinen erinomainen liikuntamuoto. Itse aloittelin Porin Vapaa-aikaviraston Juoksukoululla, jonka jälkeen jatkoin noin viiden kilometrin lenkkejä omaan tahtiin. Tämä harrastus tosin jäi siinä vaiheessa kun muutimme Joensuuhun, sillä kuten jo tiedättekin, suihkussa käyminen on edelleen ongelmallista. Tänä kesänä olisi tarkoitus opettaa venäjänvinttikoiramme vetämään valjaissa, jotta pääsisin aloittelemaan kickbike-harrastusta ja myöhemmin canicrossia ja koirahiihtoa. Kickbikellä tietysti voi mennä yksinkin, mutta koirasta on niin seuraa, apua kuin haastettakin.

3. Mikä on sinun laiskan päivän mättöruokasi, johon useimmin turvaudut silloin, kun et kummemmin jaksa nähdä vaivaa?

Useimmiten meillä jää aina edellisen päivän ruoasta jotain pientä jääkaappiin, joten pyrin aina syömään vanhat jämät pois. Jos kuitenkin käy niin, ettei jääkaapista löydy kertakaikkiaan mitään, väännän monesti jotain soijarouheesta, sipulista ja mitä nyt jääkaapista löytyykään. Toinen hyvä laiskan päivän ruoka on salaatti. Helpoin on kylmäsavulohisalaatti, jonka saa pyöräytettyä jääkaapista lautaselle viidessä minuutissa. Tai joku pastakastike, jonka vetelen kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

4. Kun lähdet vieraaseen kaupunkiin vapaa-ajan matkalle, millaiseen kohteeseen ensimmäisenä suuntaat?

En ole yleensä mikään rannalla löhöilijä. Pidän museoista ja erilaisita kaupoista, mutta vihaan shoppaamista. Minua viehättävät pienet puodit, kirjakaupat ja erikoiset kahvilat sekä ravintolat. Kaupunkilomailu taitaa tietyllä tapaa olla lopulta se minun juttuni, mutta on tietty kivaa jos läheltä (vaikka ihan hotellilta) löytyy löhöpaikkakin, jos ei jaksakaan kierrellä.

5. Millaisessa ympäristössä unelmiesi koti (todellinen tai kuviteltu) sijaitsee ja mitä sen keittiön ikkunasta näkyy?

Maaseudulla, mutta lähellä peruspalveluita. Niin kuin meidän koti nyt. Maailman parhaat naapurit kruunaavat kokonaisuuden ja iloiset ihmiset ovat ihana muutos pääkaupunkiseudun töykeyteen. (Tulevan) keittiön ikkunasta näkyy ilta-aurinko ja toivottavasti vielä joskus istutuslaatikoita, joissa on kukkia ja/tai pieniä pensaita. Tosin eipä tuo industrial-fiilistä luova ratanäkymäkään ole paha.


6.Mikä on pisin aika, jonka olet ollut olematta yhteydessä yhteenkään perheenjäseneen tai sukulaiseen, joka ei asu samassa osoitteessa kanssasi?

No tuota noin. Pahimmillaan on varmaan mennyt useampi vuosi ilman että olen ollut yhteydessä joihinkin sukulaisiin. Tällä hetkellä taitaa olla päälle vuosi siitä kun olen tavannut mm. anoppia ja tätiä/serkkuja. Hupsista. Onneksi miehellä on kohta kesäloma, joten voimme sitten ottaa pidemmän etelänmatkan, siis Espooseen.

7. Mitä liikennevälinettä (kenkien lisäksi) käytät useimmin? Ei siis pisimpään tai eniten, vaan nimenomaan useimmin.

Juuri tällä hetkellä taitaa olla niin, että liikun enemmän junalla kuin autolla, koska en liiku lähikauppaa ja kirjastoa pidemmälle kovinkaan usein. Normaalisti kuitenkin autoilu taitaa painaa ihan himpan verran enemmän vaakakupissa, etenkin jos Joensuun keskustaan ei ole asiaa niihin aikoihin kun juna liikkuu. Keskustaan asti en tosin ajele kovinkaan usein, sillä Niki tuo töistä tullessaan isommat ostokset.

8. Mistä seurapelistä pidät eniten?

Tarkoitetaanko seurapeleillä lautapelejä, korttipelejä, tietokonepelejä vai pullonpyöritystä? Jos nyt sovitaan vaikka, että kaikkia. Minä olen aikojen saatossa hamsteroinut lauta- ja korttipelejä ihan tajuttomat määrät, mutta niistä osa on vielä avaamattomia pääasiassa peliseuran puutteen vuoksi.
Lautapelit ovat minulle varsin mieluisia erityisesti yhden tietyn kaveriporukan kesken. Papupeli, eli Bohnanza on varmasti eniten tuon kyseisen porukan kesken pelattu, enkä minäkään ole ihan järkyttävän huono siinä. Nikin kanssa tulee pelailtua Munchkin Questia, Afrikan tähteä (juu, juu, täysin lykkypeli, mutta lisäosan kanssa haastavampi) ja hyvin, hyvin, hyvin harvoin (avioliittomme säilymisen kannalta) Monopolia.
Korttipelejä tulee myös pelattua Nikin kanssa silloin, tällöin. Exploding kittens ja tämän hetken suosikki, Ctulhu Fluxx ovat hirmuisen hauskoja ja mielenkiintoisia pelejä, mutta myös muita Fluxxeja (Monty Python ja Pirate) tulee välillä kokeiltua. Munchkin-korttipeliä en ole pelannut aikoihin, mutta se on myös todella hyvä seurapeli. Kaapissa pelaajia odottaa niin Game of Thrones - lauta-kuin korttipelikin.
Tietokonepeleistä Heroes of Might and Magic III on sellainen, jota pelaillaan usein Nikin kanssa yhdessä. Tällä hetkellä olen uskaltautunut pelaamaan vain liittolaispelejä, mutta jossain vaiheessa voisi ottaa matsin miestäkin vastaan.
Pullonpyörityskin on kivaa.

9. Näetkö auringonnousun useammin talvella vai kesällä?

Ehdottomasti kesällä. Olen kesäkukkuja, joka on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Hyvä asia siinä mielessä, että auringonnousun voi halutessaan nähdä monena aamuna putkeen ihan vaan valvomalla. Huono asia siksi, että valvomisen jälkeen päivä on jo puoliksi ohi, ennen kuin jaksan kömpiä sängystä ylös. Onneksi kesällä pärjää vähemmällä unimäärällä ja jos kukkuminen on kohtuullista (max. puoliyöhön asti), aamulla voi herätä melko järkeväänkin aikaan.

10. Oletko joutunut torjumaan kodistasi tuholaisia (hyönteisiä, jyrsijöitä tai muita eläväisiä)? Jos, niin mitä viimeksi?

Elukoitahan täällä meillä riittää. Kissat onneksi pitävät huolen nisäkäspuolen lisäksi myös suurimmasta osasta ötököitä. Tähän mennessä kissojen jäljiltä on löytynyt muistaakseni neljä raatoa ja tähän vuodenaikaan hirsien välistä ja ullakolta asuintiloihin kopsahtelevat tukkimiehentäit joutuvat monesti myös harjoitussaaliiksi. En ole uskaltanut käydä katsomassa navettaa vielä tänä keväänä, mutta syksyllä sieltä löytyi jäätävät hevosmuurahaisten tekemät tuhot.

11. Onko sinulla henkilökohtaista ”pyhiinvaelluspaikkaa” eli paikkaa, jossa käyt ennen kaikkea siinä paikassa käymisen vuoksi? Jos asia ei ole liian henkilökohtainen, kertoisitko siitä enemmän?

Minun "pyhiinvaelluspaikkani" taitavat kaikki olla nykyisin saavuttamattomissa. Edelleen yksi tärkeimmistä lapsuuteni paikoista oli isomummini saari Vaasan saaristossa. Kopulle mentiin juurikin paikan takia ja harmittaa, etten enää pääse käymään siellä. Isomummini talo on toinen paikka. Kolmas löytyy lapsuudenkotini "takametsästä", jonne oli kiva mennä seikkailemaan. Nykyisin tosin koko metsä on taidettu rakentaa täyteen kerrostaloja, joten sekin on historiaa. Olisi kiva löytää täältä uudesta asuinpaikasta jokin saman rauhallisen fiiliksen aiheuttava paikka, jonne olisi ihanaa mennä vain menemisen takia.

No huh! Vastatessa vierähti tovi jos toinenkin.

Minua kiinnostaisi tietää...
1. Mikä inspiroi sinua aloittamaan bloggaamisen?
2. Mikä sinua stressasi viimeksi?
3. Entä miten lievitit stressiä?
4. Miten päädyit asumaan sinne missä nyt asut?
5. Muuttaisitko muualle, jos voisit? Miksi?
6. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?
7. On kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä, mitä teet?
8. Jos pihassasi kasvaisi ihan mitä vaan, mitä istuttaisit?
9. Koska viimeksi matkustit junalla ja minne menit?
10. "Jes! Parisen viikkoa juhannukseen" vai "Jes! Puoli vuotta jouluun"?
11. Mikä sinua ilahdutti tänään?

Viittä alle kahdensadan lukijan blogia on vaikea löytää omasta lukupiiristäni, mutta voin silti esitellä kaksi erinomaista blogia. Haluaisin antaa tunnustuksen Tiinan Ratalampi Caring Pony -blogille, jossa kerrotaan kiireettömästä elämästä eläinten parissa ja Menolippu Lietoon kertoo mielestäni miellyttävän visuaalisella tavalla kahden vanhan VR:n rakennuksen kunnostamisesta.

Jaa mitä ne muut tälle päivälle osuneet bloggaamisen arvoiset jutut olivat?
Jätetään ne huomisen postaukseen.