28.5.2015

Pipanoiden välttelyä

Näin alkuun pyydän anteeksi surkeaa kuvien sijoittelua ja niiden surkeaa ulkomuotoa sekä mahdollisesti pelleileviä fonttikokoja ja kirjoitusvirheitä. Tabletilla on järkyttävän kamalaa kirjoittaa blogimerkintää.

Täällä sitä ollaan jo kolmatta yötä aloittelemassa asemalla. Muuttoilmoitus on laitettu tänään sisään ja kohta pitäisi tuoda jo väliaikaista postilaatikkoakin tien laitaan.

Tulin tiistaina asemalle pääsykokeiden jälkeen sillä ajatuksella, että tilaamani koiranruokakuorma saapuisi kenties jo keskiviikkona ja pääsisin viimeistään torstaina hoitamaan vielä paria asiaa. Kun kuormaa ei alkanut kuulumaan, koin tarpeelliseksi että teen edes jotain pientä hyödyllistä odotellessani. Olin niin rättiväsynyt tiistaina huonosti nukutun yön jälkeen, etten jaksanut tehdä muuta kuin imuroida loput aseman puolesta (osa jäi viimeksi tekemättä sillä odotussalissa ei ollut pistorasioita ja imurin johto loppui kesken) ja selvittää tieni sitten nukkumaan.

Ensimmäinen yö yksin asemalla oli hieman pelottava. Talo on aivan hiljainen, sillä Ilmanvaihtohirviö ei ole päällä, joten jok'ikinen naksahdus ja kolahdus kuulosti kymmenen kertaa kovaäänisemmältä. Koska mielikuvitukseni on joskus turhankin villi, vietin pääosan yöstä puoliunessa ja nostin pääni aina tyynystä kun kuulin jonkinlaista ääntä. Keskellä yötä univajeiset aivoni kehittivät mitä kummallisempia murhaaja-tunkeutuja-varas-tuhopolttaja-ajatuksia, eikä siis ihmekään että olin aivan jumissa herätessäni (niin henkisesti kuin fyysisestikin). Olin ilmeisesti jännittänyt jos jonkinlaista lihasta yön aikana. Lisäksi junia alkoi kulkea tiuhaan tahtiin jo kello neljästä lähtien aamulla, eikä kolahduksiin tottumaton nukkuja osannut vielä suodattaa näitä ääniä vaan heräsi jokaisen junan kohdalla.

Keskiviikkoaamu starttasi yöstä huolimatta varsin mukavasti kun törmäsin pariin VR:n heppuun makasiinissa ja pääsin sitten aamukävelylle ja -kahville ihanan naapurimme kanssa. Päivä meni tämän jälkeen pääasiassa pihapiirin kasvien valokuvaamisella ja niiden nimien selvittämisellä. Ilmeisesti radan puoleinen pensasaita on ruusuorapihlajaa, takapihan keskellä levittäytyy jalosyreeni ja vuohenputket (sekä myyrät) ja takapihaa aitaa kurtturuusu. Muuten päivä meni mukavasti sen ikävimmän homman eli asunnon hiirenkakkojen imuroinnin siirtämisellä hamaan tulevaisuuteen.

       

Viime yö olikin kahden lähes kokonaan valvotun yön jälkeen hyvin odotettu. Valosta ja junien äänistä huolimatta sain jatkettua unia puoli kymmeneen asti aamulla. Aloitin päivän hakemalla paikallisesta sekatavarakaupasta vessaharjan, mattopiiskan ja klooria. Tuo kyseinen kauppa on muuten varsin hauska ilmestys. Se on kuin Tarjoustalon, kirpputorin, Kasvihuoneilmiön ja käsityöliikkeen yhdistelmä. Näin kesän kynnyksellä joukossa on myös mukana ripaus Plantagenia.
Haettuani siivousarsenaaliini hieman täydennystä kävin vielä aamukahvilla ja metsästämässä purtavaa. Tämän jälkeen suunnistin takaisin asemalle, jossa pääsinkin kuuraamaan vessoja. En suin surminkaan halunnut ottaa kuvaa vessoista niiden entisessä kunnossa, koska ne oli selvästi jätetty sillä ajatuksella, että täällä ei enää kukaan käy - siis miksi pestä yli laitojen luikahdukset ja vanhat ralliraidat kun asemaa ei kukaan tule enää käyttämään? Hyi helkkari. Onneksi löytämäni kloori oli geelimäistä, joten sain annettua pöntöille edes jonkinlaisen käsittelyn, jotta niitä kehtaa edes pitää näin upeassa rakennuksessa. Valitettavasti putkien kunnon takia tämä jynssäys oli enemmänkin kosmeettinen kuin oikeaa käyttöä varten.

Vilkaisin myös aseman puolen lattioihin tehtyihin tarkistusreikiin. Vaikka olin pelännyt pahinta odotussalin lankkulattian kannalta, ei kuntotarkastajan lankkujen läpi tekemä reikä ollut niin iso ja vaikeasti korjattava kuin olin paisutellut mielessäni. Hiekka lankun alla oli rutikuivaa ja lankut itsessään olivat vielä paksuuden kannalta varsin hyvässä hiontakunnossa, jos tarve vaatii. Muuten lankkujen kunnostaminen onkin hieman ongelmallista ainakin kyseisessä huoneessa, siellä lankkujen päälle oli laitettu jotain valkoista, kovaa ainetta joka muistuttaa hieman kipsiä. Sen päälle on laitettu lastulevy ja muovimatto, jotka hajun perusteella pitää ottaa pois melko pian. Luulen että haju tulee jostain liimasta, vai voiko lastulevy muka haista pistävältä teollisuusliimalta? Tämä on ainakin se mielikuva joka minulle jäi tuosta lattiasta tulleesta hajusta, joka tosin hälveni melko pian sen jälkeen kun "suljin" muovimaton riekaleen takaisin paikalleen.
Toimiston puolella reikä oli tehty vain lankkuihin asti ja ilokseni voin todeta että siinä lastulevyn alla ei ollut minkäänlaista valkoista kökköä. Mielestäni tästä reiästä ei tullut mitään hajuakaan.
Molemmissa huoneissa lattiaa kiertää reunuslankku (jes!), joten tarvittaessa lattia on hieman helpompi nostaa ylös.

       


Onnistuin myös tänään siirtämään hiirenkakkojen imurointia päivällä eteenpäin. Ruokakuorman pitäisi tulla aamulla ja jos satun huomenna saamaan pensassakset lainaan naapurilta, voipi olla että imurointinakki napsahtaa lauantaina muulle kuin minulle. Hähä.

       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti