22.5.2015

Tiluksien katsastaminen

Pääsimme jo viime viikolla käymään ekaa kertaa "omalla" asemalla, mutta näin kesälomalaisena kiirettä tietenkin pitää enemmän kuin kaksi vuotta sitten häiden alla, joten ehdin kirjoittamaan käynnistä vasta nyt.

Aamu nytkähti liikkeelle jo kello 7.30 kun lähdimme viemään koiria hoitoon ja hakemaan vuokrapakua. Tämän jälkeen kiersimme pääkaupunkiseutua ristiin, rastiin kooten omaisuuttamme paikoista x, y ja z (jottei ison muuttoauton kanssa sitten tarvitse) ja pääsimme lähtemään Espoosta vasta klo 13. Ja uskokaa kun kerron, ettei tuohon mennessä oltu pidetty yhtäkään taukoa vaan olimme ajaneet tukka putkella paikasta toiseen pakkaamassa tavaraa autoon (ei edes laatikoihin, sillä nekin olivat jo valmiina odottamassa).
Kun sitten pääsimme matkaan, saimme ajaa huimat kahdeksan tuntia, sillä jouduimme tekemään kolmen julmetun painavan oven ja vajaa parin tunnin mentävän mutkan reitiltämme.
Olimme loppujen lopuksi perillä kello yhdeksän aikaan illalla ja kun saimme kaikki tavarat purettua autosta, aika olikin jo rientänyt reippaasti seuraavan vuorokauden puolelle.

Onneksi olimme saaneet vanhemmiltani mukaan palasiksi menevän sängynrungon sekä joustinpatjan. Uni taisi tulla siinä vaiheessa kun pää oli puolimatkassa tyynyä kohti.


Kuvassa tyylinäyte väliaikaisyksiöstämme. Kyllä, patja on kymmenen senttiä liian iso sänkyyn nähden. Kyllä, tuohon sänkyyn mahtuu kaksi aikuista ihmistä vierekkäin varsin mainiosti. Kyllä, ratapiha on koko ajan täynnä VR Cargon vaunuja. Ja ei, junaliikenne ei tosiaan häirinnyt niin paljoa kuin aluksi kuvittelin.

Aamulla herättyämme söimme pikaisen aamupalan ja aloimme sitten siivoamaan. Kymmenessä vuodessa kertyy varsin hyvä pölykerros.



Vessat oli jätetty juuri niin siivottomaan kuntoon kuin missä ne olivat varmasti olleet aseman ollessa vielä käytössä. Ikävä kyllä vessanpesumyrkyt ja -välineet unohtuivat kotiin, joten jouduimme pärjäämään kylpyhuoneenpesuaineella näin alkuun.

Kyllähän siinä pieni kauhu alkoi nostaa päätään kun siivoamista aloiteltiin.

On notkolla olevaa kattoa...


... kupruilevaa pinkopahvia...


... tajuton määrä sähkövirityksiä...



... Ilmanvaihtohirviö...

... vanhaa vesivahinkoa...


... päivänsä päättäneitä pieneläimiä (alemmassa kuvassa olevat harmaat läikät ovat höyheniä)...



... sekä kaikenlaista muuta pientä korjailtavaa...


Jos kuitenkin yrittäisi pysyä positiivisella mielellä, sillä asema on varmasti kaiken vaivan arvoinen. Matkan varrella tulee varmasti vastaan myös miellyttäviä ja hauskoja yllätyksiä niiden epämiellyttävien ja ikävien vastapainoksi.











3 kommenttia:

  1. Oih, kun tonne pääsis sutimaan sen pensasleikkurin kanssa ! +mom+

    VastaaPoista
  2. Mikähän on hortan hyödyntämisen mahdollisuus teidän tontilla nyt sitten? Tuossa näyttäsi olevan vuohenputkea piha täynnänsä... Vuohenputkipestoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Villivihanneksia, siinäpä vasta ajatus. Vuohenputken tunnistamisen kanssa vaan pitää olla aika tarkkana, joten taitaa jäädä pestot vielä varmaan tunnistukseen asti kasvamaan.

      Poista