23.6.2015

Juhannuskooste

Tässähän on ehtinyt tapahtua taas vaikka mitä. Saimme vihdoin tehtyä muuton loppuun omalta osaltani ja nyt jokainen nurkka on täynnä muuttolaatikoita.
Kuten kuvasta näkyy, muuttoviikonloppuna avattiin kesäkeittiökin.



En ole vielä ennättänyt siivoamaan vanhoja vaatekaappeja pölystä ja kaikesta muusta siellä lymyilevästä, joten olen tyytynyt ahtamaan suurimman osan vaatteistani apteekkarinlipastooni. Yli jäänyt osa saa asustella edelleen jätesäkissä ja kaikki muu omaisuuteni saa pysytellä laatikoissa mahdollisesti jopa siihen asti että keittiö on kunnossa. Eli noin seitsemäntoista vuoden ajan.

Arki on lähtenyt pyörimään muuton jälkeen varsin mukavasti. Uskaltauduin ottamaan vanhasta keittokulmauksesta liesiosan käyttöön, mutta otan edelleen sähköjohdon pois seinästä kokkailujen välillä. Tästä huolimatta oleminen helpottui kun ei tarvitse syödä einessalaatteja, eikä kipittää kokkailemaan makasiiniin vuokralaisen tiloihin. Myös verkkovirtaan kytketystä matkajääkaapista on iso apu ja siihen mahtuukin yhden ihmisen ruoat vallan mainiosti.
Pyykkäilyt hoidetaan vielä niin, että minä keräilen viikon mittaan likaiset vaatteet koriin, jonka jälkeen mies pakkaa ne mukaansa ja hoitaa pyykkihuollon etelässä. Saan siis noin viikon välein sekä miehen että puhtaita vaatteita!

Muuten asema onkin varsin siivottomassa tilassa. Itse en ole vielä viitsinyt kävellä ilman läpsykkäitä sisällä ja ikkunat ovat niin harmaat, ettei ulos näe. Likaisista ikkunoista huolimatta aamuaurinko paistaa hyvin kirkkaasti makuuhuoneen ikkunasta sisään ja suoraan nukkujan silmiin, tietty jo aamuneljästä lähtien. Otin siis verhot käteen... Ja ojensin ne miehen ripustettavaksi. Nyt ikkunassa roikkuu aseman ensimmäiset meidän (=minun) valitsemat verhot, Vallilan Kamera. On tosin huvittavaa että aikaisemmissa asunnoissa valmisverhoja on aina pitänyt lyhentää, etteivät ne ole mytyssä lattialla. Täällä taas tuo 240cm riittää hädintuskin pattereiden yläosaan.


Juhannuksena pyrimme olemaan kaikessa rauhassa, mutta saimme siitä huolimatta tehtyä pienen loven takapihan vuohenputkiviidakkoon. Työvälineinä toimivat naapurin viikate ja meidän ruohonleikkuri. Voin sanoa että selkä oli niin jumissa tuon jälkeen, ettei nukkumisesta tullut hevonkukkua.

Ennen...

... ja jälkeen.

Tänään asemalla kävi lukkoseppä sarjoittamassa lukot uudestaan ja pianokuljetus saapui etelästä. En viitsinyt räjäytellä mitään ennen pianon tuloa, mutta kirmasin heti työn touhuun kun sain taas talon itselleni. Lämmitelläkseni irroitin yhden hyllyn ja ilmoitustaulun tulevan keittiön seinästä. Vaan ilmoitustaulupa olikin liimattu kiinni seinälevyyn niin kovasti, että seinähän siinä mukana lähti.



Onneksi tuon huoneen seinälevyt pitää joka tapauksessa purkaa alkutekijöihinsä. Kun olin saanut ilmoitustaulun irrotettua, pääsin räjäyttelemään saman huoneen kulmassa olevaa kaapistoa.


Ja ennen kuin huomasinkaan, nurkassa näytti tältä.


Kaapin takaa löytyi vuoden 1995-96 JunaSki-mainosjuliste ja pöytälampun jalka. Laitan niistä kuvat vaikka vähän myöhemmin, kun teen itselleni pientä koostepäivitystä tähän mennessä löytyneistä aarteista.

Palomuurin alaosa kertoo, millä väreillä on aiemmin pelattu.


Ja minä henkilökohtaisesti rakastuin tuohon ihanaan vihreään.

Huomenissa tai joskus tällä viikolla voisinkin purkaa samasta huoneesta toisen kaapiston ja sitten pitää miettiä tavaroiden siirtämistä kokonaan muihin huoneisiin. Sen jälkeen pääsisin seinien ja lattian kimppuun, jos saisimme roskalavan pihalle remonttijätettä varten.

3 kommenttia:

  1. Ihana postaus ! Tätä lisää ! -mom-

    VastaaPoista
  2. Olettepa olleet ahkeria! :) Tsemppiä remppaan. Terkuin naapurit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkutaipaleellahan tässä vielä ollaan, mutta äkkiähän työt etenee jos vaan tekee (eikä esim. jumitu kahvikupin kanssa telkkarin eteen :D).

      Poista