3.7.2015

Sisulla ja...

... perkeleellä. Tämä oli edellisen kolmen päivän hokema, kun aloimme ystäväni kanssa irrottelemaan entisen toimiston muovimattoja ja lastulevyjä lattiasta. Koko hommaan meni yhteensä ehkä noin kahdeksan tuntia, mutta koska emme jaksaneet joka päivä mäiskiä sorkkaraudalla kovinkaan montaa tuntia polveen (juu, sattui, älkää kokeilko kotona), jaoimme työn muutamalle päivälle. Remonttiapulainen oli kyllä aikamoinen kone lattioiden purkamisessa ja häneltä sai hyvin puhtia jaksaa, vaikka välillä tuntuikin siltä että lastulevyjen kiinnittämiseen käytetyt kierrenaulat vinoilivat päin näköä. Avoimista ikkunoista saattoi kuulua muutama ärräpää laiturille asti.

Työ aloitettiin ensin muovimattojen repimisellä. Vain yksi myöhemmin liimattu muovimaton pala (kuvien oikeassa alalaidassa oleva keltainen) oli harvinaisen rasittava irrottaa ja muuten muovimatot lähtivät kokonaisina, hyvin painavina rullina irti.



Maton alta paljastuivat lastulevyt, joiden päällä oleva liima oli edelleen tahmeaa. Lipokkailla kävely meinasi käydä hankalaksi kun kengät tarttuivat liimapintaan paikoitellen hyvin tukevasti.


Kun muovimatto oli saatu irrotettua, aloitimme lastulevyjen purkamisen kuntotarkastuksen yhteydessä tehdyn reiän kohdalta.


Tuo ensimmäinen kaistale lähti pääasiassa kämmenen kokoisina palasina, joten päätimme tässä vaiheessa lopettaa ensimmäisen päivän osalta.


Seuraavana päivänä neljä seuraavaa levyä lähtivät jättimäisinä paloina ja vaikka purkaminen sujui mukavasti, päätimme viettää hyvin ansaittua löllöpäivää ja jatkaa seuraavana päivänä loppuun asti.

Kolmantena päivänä saimme irrotettua viimeisen kaistaleen muovimattoa ja sen alla olleet neljä lastulevyä, vaikka tämä tarkoittikin yhden ilmanvaihtohirviön lonkeron avaamista ja osittaista purkamista.



Kuten kuvista näkyy, lattia on hiottu ennen kun lastulevyt on asennettu sen päälle ja paikoitellen lattiaa on paikattu raakalaudalla tai epämääräisillä ruskeilla vanerinpalasilla, jotka on naulattu yhdellä naulalla paikoilleen. Tuo käsittelemätön puutavara tosin ei tunnu tulevan kovinkaan hyvin juttuun sen päällä olleen lastulevyn kanssa, sillä lastulevy on paikoitellen muhjuuntunut ja tehnyt kovia puukökköpaakkuja raakalaudan pintaan.


Lankkujen pinnassa on myös tuollaista harmaata, pahvilta tuntuvaa härmää. Luulen että lankun pinnassa on aikanaan ollut liimattuna joku linoleumi tai muu vastaava, jonka pohjana on ollut pahvi. Sitten kun linoleumi tms. on poistettu lastulevyjen tieltä, harmaa härmä jäi paikoilleen.

Toinen ilonaihe tämän muuten varsin hyväkuntoisen lankkulattian lisäksi on lastulevyjen alta paljastunut tulisijan paikka. Ei tarvitse paljoa arvailla, minkälainen uuni tätä tilaa on alunperin lämmittänyt.



Nyt jään pohtimaan, millä ja minkä väriseksi tuon lattian maalaisi sitten aikanaan. Jos tuon uuninurkan maalaisi tuolla ihanalla oliivin sävyllä, voisi vaikkapa kirkkaankeltainen lattia olla aika vinkeä, eikö?
Onneksi on vielä aikaa miettiä, sillä toimistotila ei ole läheskään valmis vielä keittiöksi. Akustiikkalevyt pitää vielä purkaa katosta ja seinien Halltexit poistaa ainakin osittain ja vaihtaa... Johonkin. Kovalevyyn, ehkä?

2 kommenttia:

  1. On niin tutunnäköisesti tehtyä remonttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan monelle vanhassa talossa asuvalle tuttua puuhaa. :D

      Poista