19.8.2015

Haban kasvattamista ja yhden napanuoran katkaisu

Hommat asemalla ovat edenneet melko maltillisella vauhdilla. Aloitin toimiston lattian rapsuttelun puun pinnassa olevan harmaan huovan (jota aiemmin luulin Hyvin Älykkäänä Ja Osaavana Remontti-Reiskana pahviksi) irrottamiseksi. Skrabaamisen apuna käytin märkiä pyyhkeitä, joiden alla huopa sai aina muhia muutaman minuutin ennen raaputtimen käyttämistä ja tällä menetelmällä huopa lähteekin varsin onnistuneesti.... Työasento sattuu vaan olemaan pelkkää murhaa alaselälle, joten en ole ollut kovinkaan innostunut työn jatkamisesta. Tällä hetkellä kolmenkymmenen neliön lattiasta rapsuttamatta on vielä reippaasti yli parikymmentä neliötä.


Kuvan yläosassa on se osa, jonka olen saanut rapsutettua huovattomaksi ja alaosassa on muuten vaan hyvin vähähuopainen kohta.

Lattian sijaan olen panostanut (ehkä vähän liikaakin) puuhellan kunnostamiseen. Metalliharjalla ruoste onkin irronnut varsin mukavasti niin levyistä, luukuista kuin rungostakin. Olen tosin herättänyt ihmetystä makasiinin vuokralaisissa kun olen raahannut tuon 40-kiloisen minilieden aseman ulkoportaille. Porrastasanne vaan sattuu olemaan harvinaisen hyvä paikka ruosteen poistamiseen, sillä aurinko paistaa siihen iltapäivästä lähtien ja tuuli vie ruosteen mennessään sitä mukaa kun harjaan. Lattian rapsuttamisen lisäksi myös ruosteen hinkkaaminen vaatii jo pientä voimaa hauiksessa, sillä ihan vähällä eivät pahimmat kohdat anna periksi. Tässä kuitenkin ero ennen ja jälkeen harjauksen ja ensimmäisen pyyhkimisen.

            
Alkaa jo muistuttamaan liettä enemmän kuin ruostekasaa, eikö?
                    
Ruoste oli vallannut toisen sivun niin onnistuneesti, että pieni luukkukin oli ruostunut umpeen.

Harjaamisen jälkeen luukkukin toimii taas.
 Myös puuhellan tuotenimi pääsi paremmin esiin harjaamisen jälkeen.


Vielä pitäisi hinkata grafiittitahna hellan pintaan, mutta olen yrittänyt tehdä jotain "hyödyllistäkin" ennen sitä.

Maanantaina meillä kävi putkimies tulppaamassa pari vesiputkea ja yhden viemäriputken niin, että vesi katkeaa nyt siihen mihin uuden keittiön vesikalusto tulee. Voimme siis purkaa väliaikaisen minikeittiön talon toisesta päädystä, lepohuoneesta, ja alkaa käyttämään vanhaa asunnon keittiötä siihen asti että saamme uuden keittiön paikoilleen. Sitten joskus. Kymmenen ihmisiän päästä.

Minikeittiön purkamisen ansiosta voimme purkaa myös lepohuoneesta toimistoon asti kulkevat vesi- ja viemäriputket. Nämä ovat siis niitä putkia, jotka kulkivat aikanaan seinän vierustaa pitkin hiirenkakkatunneleissa.

Minikeittiön purkamista ennen päätin kuitenkin tehdä jotain, mitä olen odottanut jo pitkään. Leikkasin Ilmanvaihtohirviön napanuoran, siis ne kaksi viimeistä vesiputken pätkää, jotka seisoivat kyseisen laitteen lopullisen poistamisen edessä. Nyt laite on vientiä ja vintillä kulkevia isoja putkia vaille kokonaan purettu.


Tässä vielä loppuun kuva vanhimmasta tapetista, jota löysimme toimiston seinää avatessamme.


Hurmaava, eikö? Boordi oli aivan katonrajassa ja sitä löytyi tasan tuo pätkä palomuurin päältä seinästä. Tapetti on ihan satavarmasti paperitapettia ja hyvin, hyvin herkkää. Tuokin boordinpätkä on teipattu kolmesta kohdasta.

P.S. Huomenna minua tullaan haastattelemaan Pielisjokiseudun remontointi- ja sisustusliitteeseen. Olen varma, että aiheena on "Rouhea remonttiglamour! Näin sisustat! Katso kuvat!" Etenkin kun puhti riitti vain asuintilojen imuroimiseen ja esimerkiksi odotussalissa näyttää... Noh, tältä.


Kerroin että täällä ei sitten ole kovinkaan siistiä ja minulle sanottiin, että remontin aikana saakin olla sotkuista. Jahas, no selvä. Sotkua haluatte, sitä myös saatte.

Tervetuloa meille!

1 kommentti:

  1. Ihanan kotoisen näköistä ! Ja meidän sohvakin siellä odottelee istujaa joten ehdotankin että istutat haastattelijan sille ja tarjoat kupposen kahvia =) Niin ihanaa tekstiä taas, Julia !

    VastaaPoista