30.12.2015

Lattia valmistuu kuin itsestään

Nyt kun pahimmat jouluähkyt on kärsitty ja uloskin on jaksettu raahautua, josko sitä jaksaisi vähitellen kirjoittaa jatkoa kylppäriraporttiin...

Sitä ennen voisin kuitenkin mainita, miten huisin hauskaa on huomata että tänne on eksynyt lisää lukijoita. Olisi todella ihanaa jos viitsisit kertoa, miten juuri sinä päädyit tänne? Onko sinulla ehdotuksia blogin ulkonäköön tai haluamaasi sisältöön liittyen?
Tämä blogihan on tarkoitettu alunperin omaksi "remonttipäiväkirjakseni", mutta jos lukijoita kerran löytyy, otan mielelläni ehdotuksia vastaan.

Jatketaanpa kylpyhuoneen pariin. Aika paljon ehti tapahtua tuona joulua edeltävällä viikolla ainakin valokuvista päätellen. Itsehän olin tuon viikon koulussa, joten sain tietää jokaisen päivän edistyksestä vasta kotiin tultuani.

Ensinnäkin vessan lahonneet hirret eivät olleet kantavia ja koska niiden paikkaaminen olisi ilmeisesti ollut hankalaa/mahdotonta, lahot osat rapsittiin pois ja paikattiin selluvillalla. Lautaseinän tutkimista ei jatketa ennen kuin lattia on paikoillaan, koska muuten seinän purkaminen on mahdotonta. Välillä tämä huonekorkeus hankaloittaa elämää (eikä nyt ole puhe vain palohälyttimien vaimentamisesta tai lamppujen vaihtamisesta).


Suihkuhuoneen läpilahot alahirret katkaistiin melkein vintin portaiden alta (josta tursuaa hiekka-sammaleristettä) ja ne tuettiin maasta käsin paikoilleen.



Tämän jälkeen lattiat ristiinkoolattiin ja viemäriputket asennettiin paikoilleen.


Viemäröinti kulkee kodinhoitohuoneesta...


... isompaan vessaan, suihkuun ja kylpyammeen alle...


... jonka jälkeen se yhdistyy vanhaan (aikanaan uusittavaan) valurautaiseen runkoviemäriin, johon yhdistyy myös...


... sivuhaara pikkuvessaan...


... jonka nurkasta putki nousee ylös ja menee (aikanaan) seinän läpi harrastehuoneen kautta uuteen keittiöön.


En ole koskaan aiemmin ollut niin iloinen viemäriputkista kuin nyt olen, sillä niiden asennuksen jälkeen tuli sellainen olo että hommat etenevät (eikä kaikki ole jatkuvasti vain puupinnalla).

Viemäreiden asentamisen jälkeen alkoikin sitten tapahtua melkoisella vauhdilla.


Terva(/bitumi)paperi asennettiin. Miksi vasta viemäriputkien jälkeen, en tiedä.


Sitten puhallettiin selluvilla paikoilleen (ja siivotaan pölyjä vielä viiden vuoden päästä).


Rakennuspahvi nips, naps.


Ja hups! Märkätilan gyprocit paikoilleen! Meillä on lattia!
Hieman myöhemmin Niki siveli gyprocin päälle primerin ja eristi seinien sekä puuosien alimmat kymmenen senttiä betonin valamista ajatellen matalalla solumuovilla(?).


Mutta eihän vielä sovi lopettaa, sillä kyllä tähänkin viikkoon saatiin mahdutettua ongelma. 

Kylpyhuoneen nurkassa on vanha palomuuri. Vaikka palomuurin näkyvä osa on tarkoitus jättää ennalleen ja maalata, itse tiilistä kasattu uunin paikka lattiassa oli ongelmallinen. Tarkoitus oli piikata vanhat tiilet tarpeeksi syvältä pois, mutta yhden tiilikerroksen jälkeen kävi ilmi, ettei piikattavaa enää löytynytkään. Sen sijaan vastassa oli ikivanha uunin paikkaa tukenut kivenmurikka, jolle ei voitu tehdä mitään. Muuta huonetta mukailevaakaan lattiarakennetta ei siis ollut mahdollista edes harkita palomuurin kohdalle, joten suostuin kylpyhuonesuunnittelijan ehdotukseen. Kiven päälle laitettiin huopapala kaiken varalta ja tämän torpan viimeiseksi jäävä polyuretaanilevy. En ole ylpeä tästä ratkaisusta, mutta selluvillaa ei olisi voitu käyttää sen joustavuuden takia, eikä alla ole kapillaarivettä johtavaa huokoista betonia vaan ihan oikeaa kiveä.


Hurjaa kamaa tuo uretaani, nuo tukipuut pidettiin paikoillaan seuraavaan päivään asti, eikä niitä meinannut saada pois kun olivat niin tiukasti puristuksissa.


Lattialle laitettiin raudoitus valmiiksi betonivalua varten ja sähkömies kävi asentamassa lattialämmityksen kaikkiin betoni-/laattalattiaisiin huoneisiin. En ole vielä saanut otettua kuvaa sähkömiehen käynnin jälkeen, joten joudutte tyytymään raudoituksen ihastelemiseen.


(Huomatkaa maalausastiassa odottavat korokepalat, jotka läiskitään paikoilleen perjantaina. Läheisestä rautakaupasta ei löytynyt tarpeeksi matalia paloja, joten improviosimme.)

Ja niin, se valu? TÄNÄ LAUANTAINA! Bileet!

4 kommenttia:

  1. Minä pyörin Naikkareissa (enimmäkseen lukemassa/taustailemassa), sitä kautta löysin tänne. Niin ja mieheni on konduktööri ja joskus puhunut näistä tyhjilleen jääneistä asemista, siksi tämä aihe kiinnosti. :) Laitoin blogin seuraukseen Bloglovinin kautta ja käyn välillä ihmettelemässä miten projekti etenee. :) Tsemppiä rempan keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Naikkarit osoittavat taas voimansa. :D minäkin tosiaan olen rautatieläisen vaimo ja miehen junabongaus- ja työtaustasta oli ehkä hyötyä kun lähdin laajentamaan hänenkin kiinnostustaan asemiin. Tai näin ainakin haluan kuvitella. ;)

      Iso kiitos vastauksestasi!

      Poista
  2. Minä taas huomasin paikallislehdestä, että tälläistä kiinnostavaa tapahtuu ja vieläpä omalla kylällä. En vain hallitse tuota profiili-juttua, että voisin esiintyä muuten kuin anonyyminä, mutta seuraan innolla, mitä seuraavaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa että sitäkin kautta joku löysi tänne! Vähän mietin aluksi blogin mainitsemista jutussa, mutta on todella mukavaa huomata että siitä oli hyötyä. :)

      Tuo profiilin tekeminen onnistunee esimerkiksi Gmailia käyttämällä ("Google-tunnus"). Minulla ainakin Blogger ottaa alustavat tiedot sieltä ja omaa profiilia voi muokata sen mukaan mitä haluaa näyttää itsestään. :)

      Poista